Prologi

Päätin aloittaa uuden legacyn joka toivon mukaan kestää pidempään. Eli olen Mirella ja tää on legacy Sumton ;) Tarina on tässä vaiheessa sekava ja en käytä ladattuja/poseja ollenkaan. Sekottavat joka kerta pelin että koneen :D Noniin, nyt aloitetaan.. 

***

 ''Kuin kaksi kirkkainta tähteä taivaalla.'' He olivat naapurustonsa onnellisimmat ihmiset. He hehkuivat onnellisuutta ja rakkautta.

 Heillä oli pieni talo, mutta ainakin aluksi heille sopiva.

 Yksi huone ammotti tyhjyyttään päivittäin. Se kertoi myös heidän haaveestaansa, lapsesta. He toivoivat kummatkin lasta. Ja eräs kaunis iltapäivä nuori nainen viimmeinen rohkeni kertoa odottavansa pientä tyttö lasta.

 Kuukaudet vierivät ja kummatkin odottivat malttamattomina lapsen syntymistä. Liikkuminen ison vatsan kanssa alkoi olla naiselle välissä hankalaa, mutta hän siitä vähät välitti - olihan hänelle kohta tapahtumassa suuri asia. Hän tietenkin osteli jatkuvasti kaikkea ihanaa tytölleen ja huone ei ammottanutkaan enää tyhjyyttään.

 Eräänä kauniina päivänä vauva päätti ilmoittaa tulostaan. Mies kaasutti täyttä vauhtia kohti sairaalaa, sillä välin kun hänen vaimonsa huusi tuskasta.

 ***
Kaksi vuotta myöhemmin

 Ennen niin täydellisenä pidetty perhe ei ollutkaan enää täydellinen. Heidän perhe oli menettänyt yhden ja saanut yhden.

 Mies itki päivittäin vaimonsa kuolemaa. Hän ei ollut koskaan saanut keltään tukea, ei ainuttakaan sanaa, joka lohduttaisi jaksamaan eteenpäin.

 Toki hän oli onnellinen tyttärensä puolesta, mutta hän ei pystynyt koskaan todella aidosti nauttimaan siitä. Hän halusi lähteä pois. Kauas pois täältä. Hän jätti kirjeen kera rahan pöydälle. Sitten hän pakkasi tietyt tavarat ja lähti autollansa pois, jättäen tyttärensä oman onnensa nojaan.

  Sattuipa olemaan eräs utelias mies, joka oli päästänyt uteliaisuutensa valloilleen. Hän oli huomannut naapurinsa talon olevan autio, mutta sieltä kuului voimakasta huutoa ja karjuntaa monesti. Kohta taloa paremmin tutkiessaan hän huomasi pienen tytön, jonka henki tuskin kulki. Mies nappasi kirjeen pöydältä, laittoi tytön olkapäälleen nojaamaan ja vei tytön ''parempaan paikkaan'' kuin kirjeessa luki. 

***

 ''Vihdoin 18! Vihdoin vapaus, vihdoin saisin päättää omista asioistani'' riemuitsin. Olin saanut vinguttua adoptiovanhemmiltani rahaa syntymäpäiväjuhliin, jotka järjestettäisiin baarissa. Olin kutsunut kouluni luokan, olin valmis antamaan kaiken anteeksi niille pienille idiooteille. Olin myös varma että suurin osa olisi tullut, vaikka minulla juuri ystäviä ei ollutkaan. Saisihan täältä mahtavat alennukset, kun olin varannut sen yksityiseen käyttöön.

 Hissin ovi avautui, pidin silmiäni kiinni, kenties odotin ''hyvää syntymäpäivää''- laulua ja sitten totuus paljastui. En yllättynyt. Olin varautunut siihen, että siellä yksi mies oli lahjonut satasilla portsarin päästämään hänet tänne.

 Päätin kuitenkin, että vaikka täällä ei olisikaan ketään ''kavereitani'' pitäisin hauskaa hinnalla millä hyvänsä.

 Istahdin penkille ja vilkaisin miestä. Hän käänsi kasvonsa, mutta näin vähän siitä. Olin varma, että mies oli tuttu minulle. Lopulta hän tervehti ja olin valmis kertomaan tuolle tuntemattomalle miehelle koko elämäntarinani samalla kun baarimikko tarjoaisi juomia mielen virkistykseksi.

 ''.. Ja ei sitten ketään! Kutsuin kaikki paskapäät jotka ovat haukkuneet ja kiusanneet mua vuosia! Kutsuin mun adoptiosiskot, joita inhoan eniten tässä maailmassa! Olen kestänyt heitä koko elämäni, kun omat vanhemmat ovat varmaan kuolleet. '' vuodatin vihaisena.

 '' Nyt olen 18-vuotias ja en tiedä mihin mennä.'' lopetin ja olin varma, että mies oli vain hörppinyt juomaansa. Eikä siis ollut kuunnellut palan pätkääkään.

 Baarimikko katseli kummastuneena juomia:'' Oletko varma, että haluat vahvimmat juomat mitä täältä löytyy? Huhutaan, että näistä lähtee taju kankaalle!'' Mies nyökkäsi ja antoi minulle lasin:'' Hyvää syntymäpäivää! Juo se ja kerron sinulle kaiken lapsuudestasi. Voin viedä sinut myös isäsi luokse, jos vain niin tahdot''

  Seuraava muistikuva on hämärältä metroasemalta ja olen varma, että kuolen.