2 - Pettymyksiä ja yllätyksiä

 Aamu alkoi kauniina ja sain katsella näitä näkymiä suoraan ikkunasta.

 Aamu todella alkoi mahtavasti, kun sain laajennettua koirankoppiani. Nyt minulla oli oikein sänky ja jopa televisio sekä sohva. Vielä joku päivä minulla olisi unelmatalo. Sitä ennen olisi tehtävä paljon työtä.

 Olin huolissani jatkuvista vatsakivuista ja oksentelusta. Kävinkin yhtenä iltana lääkärissa, tosin vastaukset sain vasta myöhemmin.

 '' Jade Sumton '' vastasin kännykkääni.

'' Lääkäri Amy Wilson päivää, en kai häiritse?'' nainen kysyi.

'' Ei, et lainkaan '' änkytin.

''Älä turhaan huolehdi, että sinulla olisi mikään norovirus tai vastaava'',lääkäri sanoi ärsyttävän pirteästi '', kyse on luonnollisesta asiasta, raskaudesta! Onnitteluni!''

En tiennyt sillä hetkellä pitäsikö minun itkeä vai nauraa tai kenties tiputtaa kännykkäni maahan.

***

 Hengähdin syvään ja kaivoin kännykkäni taskusta. Olin valmis kertomaan uutisesta Lassille. En tajua miksi stressasin turhaan, olihan Lassi fiksu nuorimies. Hän ymmärtäisi varmasti minua ja parhaimmassa tapauksessa hän ehdottaisi meidän muuttamista yhteen.

 Hän halusi tulla tapaamaan kasvokkain. Se sopi varsin hyvin, mutta en tiennyt mistä aloittaa. ''Tiedäthän'' ,aloitin vaisusti ''se yhteinen iltamme suudelman jälkeen.'' Lassi katsoi minua vakavana, enkä tiennyt miten jatkaa. Päätin kuitenkin olla höpöttämättä turhia ja huudahdin:''Olen raskaana!''

 Lassin reaktio olikin aivan toinen mitä olin luullut. ''Ja mitä helvettiä sinä luulet tekeväsi? Luuletko todella, että haluan näin nuorena hoitaa rääkyvää kersaa? Palaa jo maanpinnalle Jade!'' hän huusi.

 ''Tee abortti ja jatkettaisiinko alusta? Ei, eh, en minä kaipaa itkevää lasta vaivoikseni'' hän jatkoi.

 ''Ja painu sinä sinne mistä tulitkin ja älä palaa enää koskaan minun tai tulevan vauvan elämään'' karjuin suoraan sydämestä. En ole ikinä ollut niin vihainen kuin nyt. Huomasin hänen säikähtäneen, mutta en katunut sanaakaan.

 Lassi pamautti oven auki ja jätti sen myös auki. Kuin hän olisi odottanut, että juoksen sieltä anelemaan anteeksiantoa. Ei ikinä. Ikinä.

 

Olin väsynyt ja tolaltani äskeisestä. Haluaisin unohtaa hänet ikuisiksi ajoiksi. Kunnes lapsi kysyy:'' Missä on mun isi? ''

 Katsoin varovaisesti ikkunasta ulos ja en olisi uskonut rakkauden alkuhuumassa, että näin tulisi käymään. Että sinne meni yhteenmuuttaminen.

 Aamulla en kuullut edes omia ajatuksiani vesisateelta, mutta ehkä parempi niin. Heräsin kahdeksalta, kun eliittiSIMdeitti.comissa minuun tutustunut mies lähetti viestin:''Nähdäänkö Sinipuna kahvilassa kahdeltatoista?'' En voinut kieltäytyä.

***

 ''Joo, koskakohan tää ärsyttävä syyssade loppuu?'' kyselin muka kiinnostuneena tähyillen taivaalle.

 ''Niin, ehkä meidän pitäisi siirtyä sisälle. Sielä ei näytä olevan muitakaan.'' mies ehdotti. 

''Joo, ehkäpä'' naurahdin.

 ''... sitten huusin takaisin ja hän lähti.'' selitin eilisiä tapahtumia.

'' Hän ei vaan tajunnut arvoasi'', mies selosti silittäen hellästi olkapäätäni.

Punastuin korviani myöten.

 ''Toivoisin niin, että meidän välillä olisi muutakin, kuin ystävyyttä'' sanoin silmät hohtaen. Melkein odotin suudelmaa huulelle, joka olisi ollut täydellinen vastaus.

 ''Ja paskat. Älä unta näe'' mies sanoi ja läimäytti minua poskelle. Hän lähti nauraen pois, mutta minä jäin paikalleni. En välittänyt edes siitä, kuinka poskeani poltti. Miehet.

 Olinko tosiaan niin hirveä ihminen, että  kaikki halusivat lyödä lyötyä? Kieriskelin itsesäälin kuopassa ja pidättelin kyyneleitä.

Sitten hanat aukesivat ja ajattelin, oliko koko maailma minua vastaan. Eikä hyrräävät raskaushormonit auttaneet yhtään asiaa.

 Päivä jatkui vielä huonommin, kun ulosottomies tuli ''kylään''.

Hänen lähdettyä istahdin sohvalleni. Ajattelin, että olin kuitenkin raskauden loppupuolella ja minulla ei ollut lastenhuonetta.

 Olin saanut kuitenkin äitiyslomasta huolimatta töistä rahaa, joten pystyin laajentamaan taloani. Sain sinne lastenhuoneen ja ruokahuoneen. Halusin tehdä talostani kodikkaan, siksi päädyinkin ostamaan pari kasvia ja naulakon.

 Päätin mennä tutkimaan kaunista rantaa, joka oli tontillani. Vesi ei ollut oikein lämmintä, mutta halusin silti koittaa mennä uimaan.

 En muistanut, koska olin viimmeksi uinut. Se tuntui mahtavalta, vaikka vesi olikin näin alkusyksystä kylmää.

 En halunnut jäädyttää itseäni täysin, joten tulinkin nopeasti uimasta pois. Katselin rantaa ja ajattelin, kuinka katselen vanhempana, kun jälkeläiseni touhuaisivat rannalla kesähelteessä.

 

 Jälkeläisistä puheenollen, matkalla kotiin tunsin voimakkaita supistuksia. Hain nopeasti puhelimen kotoa ja soitin taksin sairaalaan.

Sain omituisia katseita kadulla kulkevilta, koska olihan nyt jo alkusyksy ja minä kuljin uimapuvussa.En silti välittänyt, olinhan menossa synnyttämään lasta. Siis oikeasti. Minusta tulisi äiti.

***

Olin erittäin väsynyt kun pääsin parin päivän päästä vauvan kanssa kotiin. Synnytys oli ollut onneksi ihan helppo ja mikä tärkeintä: vauva oli terve. Suloinen poika saikin nimekseen Drew.

Kotona hymy nousi huulille, kun poika hymyili minulle. En ole koskaan tuntenut aiemmin mitään suurempaa kuin äidinrakkaus.

Vein Drewin hänen uuteen huoneeseensa, koska poikaakin väsytti. Raahasin tyynyn sekä peiton kehdon viereen, en tohtinut jättää pientä vauvaani yksin.

Kello kolme aamulla koin aivan uudenlaisen herätyksen, kun Drewille tuli nälkä. Ajattelin, että nytkö tämä armoton vaippa/tuttipullo kierre alkaisi.

Seuraavana päivänä maltoin jättää Drewin minuutiksi nukkumaan yksin, kun kävin postilaatikolla. Laskujen seasta löytyi myös kirje. Kirjeen lähettäjä olikin tuttu.
''Hei Jade!
Oletko viihtynyt uudessa kodissasi? Se ei ole kyllä kummoinen, mutta olet saanut varmaan remontoitua sitä. Olen itse hyvin huonossa kunnossa ja voi olla, että minulla ei montaa kuukautta ole elinaikaa. Olen taistellut syövän kanssa monia vuosia ja nyt tuntuu, että sairaus voittaa. Haluaisin vielä antaa sinulle vähän rahaa, itsellä kun jälkeläisiä ei ole. Toivon hartaasti, että käytät sen. Tiedän kyllä, että sinulla olisi monia kysymyksiä minulle, mutta tulet saamaan niihin vastauksia.
Terveisin Jacob''
Sama mies jota ilman en olisi tässä, oli lähettänyt minulle kirjeen ja rahaa. Hän oli kuitenkin väärässä, minulla ei olisi monia kysymyksi, enemmänkin tuhansia. Kyynel vierähti silmäkulmaan, kun tajusin, että hän olisi pian poissa. En tuntenut häntä muuten, mutta hän oli tavallaan minulle läheinen.

Päätin rakennuttaa sillä rahalla itselleni oikean makuuhuoneen. Makuuhuoneestani tuli ihanan pirteä ja saisin pitkästä aikaa nukkua omassa huoneessa, en olohuoneessa.

 

Huomasin, että ikkunat alkoivat olla huurteiset. Se oli merkki siitä, että talvi oli tulossa. 

 Pian olikin Drewin synttärit ja en ollut uskoa kuinka nopeasti hän oli kasvanut. 

 Hänestä kasvoi suloinen punahiuksinen poika, jolla oli isänsä silmät.

Ennen talven tuloa, halusin käydä syysriehassa Drewin kanssa. Halusin, että hänelle tulisi onnellinen lapsuus, vaikka hänellä isää ei tavallaan ollutkaan.

 Kävimme ottamassa yhdessä kojussa myös meidän pikkuisen ''perhepotretin''.

Halusin kasvattaa Drewista kunnon pojan ja meidän väliimme hyvän äiti-poika suhteen. Ennen töihin menoa, halusin opettaa mahdollisimman paljon hänelle perustaitoja. 

 Kerran tapasin kirjastossa yhden ystäväni, joka tuli moikkaamaan minua.

 ''Olenko koskaan kertonut, kuinka sä näytät ihan sairaan paljon Erik Sumtonilta! Se oli yksi tämän paikan kuuluisimmista laulajista. '' hän huudahti.

 ''Ja sen kerrotaan muuttaneen Birdgeportista tänne Hidden Springsiin, vähän kuin sinä'' hän jatkoi.

''Älä liioittele, meillä saattaa olla sama sukunimi, ulkonäössä jotain samaa, historiassa ja...'' yritin korjailla.

Sitten ajattelin. Olin tullut tänne etsimään biologista isääni. Olisiko edessäni avain hänen tapaamiseen?